”Ostan vaatteeni sieltä, mistä halvimmalla saan.”

Tällä kertaa lauseen sanoi minulle henkilö, joka kertoi ostavansa vaatteensa Amerikasta, työmatkoilta. Yleinen ja ihan ymmärrettäväkin lause. Ei jokaista voi vaatteiden tuotanto-olosuhteet kiinnostaa.

Mielenkiintoiseksi kommentin teki se, että kyseessä oli haastattelutilanne, jossa aiheena oli eräs ekologinen ja eettinen vaatebrändi. Ja haastateltavana brändin omistaja.

Joskus eettisestä vaatetuotannosta puhuminen on kuin punainen lakana härälle. Niin tässäkin haastattelutilanteessa.

"Onko luomupuuvillan tekeminen järkevää, kun vaihtoehtona on olla vallan tekemättä puuvillaa? Sillä puuvillantuotannon lopettaminenhan olisi ultimate-voitto luonnolle."

"Aasiassa tulee aina olemaan ihmisiä, jotka suostuvat työskentelemään hikipajoissa."

"Voiko koskaan kuitenkaan oikeasti tietää, mistä vaate on kotoisin? Sertifikaatteihin ei kannata luottaa, sillä aina on väärinkäytöksiä."

"Reilu kauppa on pelkkä myynninedistämisväline ja siksi epäluotettava."

"Tarvitseeko meidän ylipäätään käyttää vaatteita?"

Sanalliset tikarit lensivät ja minä yritin suojautua pikkuruisella Moleskine-lehtiölläni.

Kuten monessa muussakin jutussa, niin myös eettisestä vaatetuksesta puhuttaessa joku aina nostaa esille kysymyksen: kannattaako mitään tehdä, koska joku kuitenkin jossakin ei pelaa samoilla pelisäännöillä. Miksi minä pukeutuisin eettisesti, kun naapuri ei sitä taatusti tee?

Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään joko-tai-valinta. Pienet baby stepsit ovat sallittuja.

Haastattelusta kotiin lähtiessäni tuntui, kuin joku olisi lyönyt nyrkillä päähän. Lytännyt syvälle maahan asti. Kun tämän tason yrittäjä (jonka brändi on puhdas kuin pulmunen ja vielä kaiken lisäksi aivan ihastuttava sellainen) on tätä mieltä... niin miksi tavallinen Matti Meikäläinen yrittäisi skarpata kuluttajavalinnoissaan?

Miksi eettisten asioiden ympärillä leijuu niin vahva negatiivinen lataus? Onko tämä taistelua tuulimyllyjä vastaan?

Tuohtuminen huuhtoutui pois (muutaman tuopin ja ystävälle avautumisen lomassa). Keskusteluja tulee ja menee. Mielipiteet pehmenee ja kovenee. Minä jatkan edelleen oman korteni kuljettamista kekoon. Uskomatonta, mutta totta: se riittää.

– Karita Sainio

Kirjoittaja on vapaa toimittaja, Reiluttaja sekä eettisten vaatteiden puolesta liputtavan Shop with Care -blogin kirjoittaja.