Kaikki kuluttajat ja yritykset kannattavat reilua kauppaa. Kukaan kuluttaja ei julista ostavansa epäeettisiä tuotteita. Yksikään yritys ei mainosta tuotteitaan epäreilujen tuotantotapojen avulla valmistetuksi. Kuluttajakyselyiden mukaan tuotteen eettisyys on keskeinen kuluttajan ostopäätöksiin vaikuttava seikka. Silti käytännössä tuotteen hinta ja laatu ratkaisevat viime kädessä usein kuluttajan ostovalinnat. Yritysten toimintaperiaatteet lupaavat yritysten toimivan vastuullisesti. Kuitenkin yrityksen hankintaketjusta saattaa paljastua lapsityövoiman käyttöä.
Mistä siis on kysymys? Kuka kannattaa epäreilua kauppaa ja miksi? Väitän, että lähtökohtaisesti yksikään kuluttaja tai yrittäjä ei kannata epäreilua kauppaa. Kaikki haluavat käydä reilua kauppaa ja toimia moraalisesti oikein. Toki muutama ”vapaamatkustaja” aina eksyy joukkoon. Uskon, että kuluttajien ja yritysten asenteet tulevat vuosi vuodelta muuttumaan yhä ”vastuullisemmiksi” uusien sukupolvien myötä. Olennaista on, että läntisten teollisuusmaiden ohella myös nousevissa talouksissa, kuten Kiinassa ja Intiassa sekä kuluttajat että yritykset ottavat vakavasti kestävän kehityksen vaatimukset.
Kiitos globalisaation kaupankäynnin reiluuteen liittyvät kysymykset ovat nousseet aivan uudella tavalla esille. Aikaisemmin kotimaassa tehtyjen tuotteiden valmistus on hajaantunut laajaan, globaaliin tuotantoketjuun. Sen vaiheet ovat ehkä useammassakin maassa. Tämä tarkoittaa käytännössä, että tuote matkalla raaka-aineesta kuluttajan pöydälle kulkee eri maiden ja toimijoiden kautta. Näiden kesken on merkittäviä eroja pakottavassa lainsäädännössä ja kulttuureissa. Tämä vaikuttaa siihen, minkälaisista raaka-aineista tuote saa alkunsa ja millä ehdoilla sekä mitä tapahtuu valmistusprosessin varrella.
Tämän päivän globaalissa ’akvaariotaloudessa’ toimivat yritykset joutuvat pakostakin varmistamaan, että niiden tuotanto- ja hankintaketjut kestävät päivänvalon ja kriittisen tarkastelun. Useissa maissa elintarvike- ja vaateteollisuus ovat kantapään kautta oppineet kehittämään hankinta- ja tuotantoverkostojaan vastuullisemmiksi. Yritysten itsellensä asettamat korkeatasoiset toiminnan vastuullisuuteen liittyvät vaatimukset ovat omiaan poistamaan nämä kansainväliseen kauppaan liittyvät, eri maiden väliset oikeudelliset ja kulttuuriset kuilut. Kysymykset työolosuhteista, lapsityövoimasta ja ympäristöstä nostetaan yritysten toimesta esille, jos paikallinen viranomaisvalvonta ei näihin ongelmiin ole puuttunut.
Käytännön esimerkkinä voidaan mainita aloitteet vastuullisesta tuontikaupasta. Sen tehtävänä on varmistaa, että suomalaisille kuluttajille tarjottavat tuotteet on valmistettu sosiaalisesti ja eettisesti hyväksyttävissä olosuhteissa. Suomalaiset yritykset yhdessä muiden keskeisten eurooppalaisten kauppaketjujen kanssa ovat kehittäneet Business Social Compliance Initiative -mallin, joka tähtää tavarantoimittajien työolojen parantamiseen.
Vastuullisen tuontikaupan periaatteiden leviäminen yhdessä Reilun kaupan periaatteiden kanssa on omiaan parantamaan kehitysmaiden tuottajien ja valmistajien asemaa kansainvälisessä kaupankäynnissä. Edelläkävijäyritysten vastuullinen toiminta pakottaa myös valtiot tarttumaan paikallisiin ongelmiin ja epäkohtiin.
Minulla on unelma, että vastuullisen yritystoiminnan ja reilun kaupan hankkeet tekevät itsensä tulevaisuudessa tarpeettomiksi. Kaikkien yritysten toiminta kaikilla tasoilla kestää kriittisen tarkastelun. Kuluttajien ostopäätöksissä ja valinnoissa hinnan ja laadun ohella eettisyys ja kestävyys ovat keskeisellä sijalla. Kaikki tuotteet ja palvelut ovat reilun kaupan tuloksena syntyneitä eikä mitään erillisiä Fairtrade-merkintöjä ja järjestelmiä tarvita. Toivon, että tulevaisuudessa kuluttajat ostopäätöksillään palkitsevat joka päivä ne yritykset, jotka aidosti panostavat vastuullisuuteen ja reiluun kauppaan.
Minulla on unelma, että ennen kaikkea valtiot kantaisivat viimein oman vastuunsa toimeenpanemalla yhteisesti hyväksytyt YK:n ja ILO:n yleismaailmalliset periaatteet lapsityövoimasta ja ympäristöstä osaksi jokapäiväistä arkea kussakin maassa. Toivon aidosti, ettei paikallista työelämän- ja ympäristönsuojelua tarvitse enää jatkossa ”ulkoistaa” vastuullisten yritysten harteille.
Samalla odotan, että teollisuus- ja kehitysmaat sopivat WTO:ssa kansainvälisen kaupan uusista pelisäännöistä niin maatalouden kuin muiden asioiden suhteen tavalla, joka luo kaikille maille mahdollisuudet nykyistä paremmin ja tasapuolisemmin tulla mukaan osaksi globaalia kasvua ja hyvinvoinnin vahvistamista.
Reilu kauppa on onnistunut missiossaan, jos se tekee itsensä tarpeettomaksi.
Kirjoittaja Timo Vuori on elinkeinoelämän globaalin yhteistyöjärjestön Kansainvälisen kauppakamarin ICC:n Suomen maajohtaja. Hän seuraa työkseen kansainvälisen kaupan ja yritysten vastuullisuuden kehitystä meillä ja maailmalla. Parhaillaan hänen vastuullaan on myös Pohjoismaisten Global Compact -yritysten verkoston Global Compact Nordic Network –toiminta. Katso: www.icc.fi ja www.gcnordic.net.