Kadut ovat melkein kuivat öisen rankkasateen jäljiltä lämpömittarin näyttäessä 27 astetta jo aamukahdeksalta. Guabon bussi kurvaa pysäkille, rahastaja kutsuu ihmisiä kyytiin ”Guaboguaboguabo”-huudollaan, työntää matkustajia sisään ja kehottaa kuskia kaasuttamaan viimeisten ollessa vasta astumassa bussiin. Puoli tuntia kestävän matkan ajan katselen ohikiitäviä banaanipeltoja ja kuuntelen bussissa rahaa keräävän, bongoja ja guiroa soittavan bändin musisointia. Bussin avoimesta ikkunasta sisään lentävä vesi-ilmapallo kastelee onnettomat kohdalle osuneet, kuten harva se päivä näin karnevaalin lähestyessä. Näitä aamuja ei ole enää monta.
Viimeiset englannintunnit on nyt pidetty, ja puolivuotinen vapaaehtoistyöjaksomme päättyy viikon kuluttua. Opetukseen osallistuva väki väheni loppua kohden, ja esimerkiksi Banana Tourin viljelijä-oppaista harvoilla riitti lopulta intoa ja aikaa englanninopiskeluun. Eipä ole toisaalta juuri turistejakaan banaanipelloilla viime aikoina käynyt; ehkäpä kielen opettelu innostaisi enemmän, kun tietäisi ulkomaalaisryhmien olevan tulossa. Banana Tourin sesonki onkin ilman muuta kesällä, eurooppalaisten ja pohjoisamerikkalaisten kesälomien aikaan. Jäljelle jääneet innokkaat englanninopiskelijat ovat joka tapauksessa sitäkin motivoituneempia ja toivovat opetuksen jatkuvan Repun uuden etvo-vapaaehtoisen johdolla. Heidän jutuistaan päätellen englanninopetus Ecuadorin kouluissa on pitkälti yhä yksittäisten sanojen pänttäystä, eikä opettajillakaan usein ole varmaa tietoa niiden ääntämyksestä. Näin opettajan kannalta hetket, jolloin huomaa toisen todella ymmärtäneen ja oppineen jonkun selitetyn asian, ovat niitä hienoimpia, ja oppilaiden kirjoitelmista päätellen he ovat jotain oppineetkin.
Puoli vuotta elämää Ecuadorissa on opettanut myös minulle kaikenlaista. Opetuskokemuksen ja espanjan kielen taidon kartuttamisen ohella olen oppinut lisää niin reilusta kaupasta ja banaaninviljelystä kuin arjesta Ecuadorin rannikolla yleensä. Jokapäiväisempien työtehtävien lisäksi pääsin vapaaehtoisaikanani muunmuassa osallistumaan Ecuadorin kansainvälisille turismimessuille Banana Tourin promotointitehtävissä ja tutustumaan reilun kaupan lisällä tuettavan kehitysvammaisten lasten koulun toimintaan El Guabossa. En vieläkään syö lehmänmahalaukkusoppaa, mitä paikalliset lounasravintolat usein tarjoavat, saati grillattua ohutsuolta. Sen sijaan olen kyllä päässyt niin katkarapucevichen, paistettujen vihreiden banaanien, kuin caldo de bolan (keiton, jossa on ruokabanaanista tehty, esimerkiksi lihaa sisältävä pallo) makuun. Olen myös tottunut mm. tsekkaamaan päivän torakkatilanteen aina kotiin saapuessani ja näkemään päivittäin paikallislehden takakannessa myyntiä kaiketi edistäviä kuvia täällä niin yleisten liikenneonnettomuuksien uhreista.
Repun uusi vapaaehtoinen on jo saapunut maahan ja matkustaa parhaillaan bussissa Quitosta kohti Machalaa. Mikäli tiet ovat sateiden jäljiltä kohtalaisessa kunnossa, tapaamme Annikan illalla, ja lähdemme huomenna yhdessä viettämään viikonloppuna alkavaa karnevaalia rannalle, kuten ecuadorilaisilla on tapana. Karnevaalin jälkeiset työpäivät koitamme parhaamme mukaan perehdyttää Annikaa Machalan ja El Guabon arkeen, minkä kuun vaihteessa jätämme taaksemme.