Rakkaat lukijat, älkää käsittäkö väärin. Vaikka nyt kirjoitakin Reilusta kaupasta Sveitsissä, en ole käynyt lähelläkään tuota pittoreskia alppimaata. Kiinnostuin Sveitsistä, kun Pekingin olympialaisten jo päätyttyä kuuli huhun, että Sveitsin olympiajoukkueella oli kisoissa yllään Reilun kaupan puuvillasta valmistetut T-paidat. Ilahduin näin loistavista uutisista ja aloin kuumeisesti metsästää lisää tietoa netistä. Tulokset jäivät laihoiksi ja hetken jo luulin, että kyseessä oli pelkkä perätön uutisankka. Lopulta päädyin epätoivoissani soittamaan Sveitsin Reilun kaupan merkkijärjestöön ja keskustelin melkein tunnin puhelimessa järjestön puuvillalisensseistä vastaavan Roman Wittwerin kanssa. Vaikka odotan kauhulla puhelinlaskua, juttutuokio Romanin kanssa oli kenties rahan arvoinen. Huhu T-paidoista osoittautui todenperäiseksi, ja lisäksi opin yhtä ja toista kiinnostavaa Reilusta kaupasta Sveitsissä.


Sveitsiläiset ovat innokkaimpia Reilun kaupan tuotteiden kuluttajia maailmassa. Heidän Reilut ostoksensa ylsivät 20,8 euroon asukasta kohden vuonna 2007. Yli puolet Sveitsissä myydyistä banaaneista on Reiluja. Kysyn Romanilta, mikä on Sveitsin suuri salaisuus, mistä moinen menestys Reilun kaupan suhteen. Kenties syynä on aktiivinen kansalaisyhteiskunta tai innokkaat Reilun kaupan vapaaehtoiset? Väärin. ”Valistuneet vähittäiskauppaketjut”, kuuluu Romanin vastaus. ”Kaksi suurta yritystä, Coop ja Migros, hallitsevat 70 prosenttia Sveitsin vähittäiskaupan myynnistä. Ne kilpailevat keskenään, myös Reilun kaupan tuotteiden tarjonnassa. Yhteistyö niiden ja Max Havelaarin välillä on toiminut hyvin”, Roman selittää. Kun vähittäiskaupat myyvät runsaasti Reilun kaupan tuotteita, myös Max Havelaarin saamat lisenssimaksut ovat ruhtinaalliset. Lisenssimaksuilla on voitu rahoittaa Reilun kaupan markkinointia, mikä on vuorostaan lisännyt tuotteiden kysyntää. Kyseessä on siis positiivinen kehä.

Viisaat vähittäiskaupat eivät tietenkään yksin riitä, vaan tarvitaan myös valistuneita kuluttajia. Sekin asia on Sveitsissä hyvässä kuosissa. Reilu kaupan tunnettuus on alppimaassa loistavalla tasolla: 75 prosenttia sveitsiläisistä tunnistaa Reilun kaupan merkin ja 96 prosenttia myöntää tietävänsä, mikä on Max Havelaar. (Sveitsi vaihtoi vasta tänä keväänä oman kansallisen Reilun kaupan merkkinsä meille niin tuttuun kansainväliseen logoon. Nämä tulokset perustuvat vanhaan merkkiin, jossa luki ”Max Havelaar”.) Muutenkin sosiaalisesti ja ekologisesti kestävä kuluttaminen on lähellä sveitsiläisten sydäntä. Reilun kaupan lisäksi luomua ostetaan paljon. ”Kun katson naapurimaa Saksan mainoksia, niissä myyntivalttina on usein hinta”, Roman analysoi. ”Sveitsiläisillä on hieman enemmän rahaa kuin saksalaisilla, ja he arvostavat laatua. Sosiaalinen ja ekologinen kestävyys ovat myös eräänlaista laadukkuutta.”

On mielenkiintoista verrata Sveitsiä Britanniaan, toiseen eurooppalaiseen Reilun kaupan ”jättiläiseen”. Brittiläiset jäävät sveitsiläisistä selvästi jälkeen Reilun kaupan tuotteiden ostamisessa. He shoppasivat Reilusti viime vuonna vain 11,62 eurolla henkeä kohden. Britanniassa kansalaisyhteiskunta on kuitenkin pa ljon aktiivisempi Reilun kaupan edistämisessä. Sveitsissä ei ole vielä ensimmäistäkään Reilun kaupan kuntaa tai kaupunkia, kun Britanniassa niitä on jo neljättä sataa. Myös Sveitsissä aloitellaan kampanjointia eettisesti kestävien julkisten hankintojen ja Reilun kaupan kaupunkien puolesta. Maassa, jossa olympiajoukkuekin hikoilee Reilun kaupan puuvillasta valmistetuissa T-paidoissa, sen ei luulisi olevan kovin vaikeaa. Toivotan parhainta menestystä.


Lisää Sveitsistä ja Reilusta kaupasta: www.maxhavelaar.ch