Vaatekauppa-detox
Talveni meni aika mukavasti ilman vierailuja vaatekauppoihin. Pipon, kaulahuivin ja takin alle voi ilmeisesti piiloutua ilman paineita pukeutumisesta. Tuntuu, että kevään tullen renttulookia ei enää pysty pitämään salassa, kun auringonpaiste paljastaa säälimättä nukkaiset sukkahousut, pesussa kutistuneen (hmm..) mekon ja kissan karvoilla kuorrutetun villatakin.
Yksi syy vaatekauppa-detoxiini oli kantakauppani ovien sulkeutuminen. Se oli se ihana putiikki Annankadulla, jossa myytiin Suomessa valmistettuja vaatteita, muun muassa bambuna ja Reilun kaupan puuvillana. Nyt kauppa on suljettu toistaiseksi, omistajan äitiysloman vuoksi. Jo ennestään minimalistinen shoppailukäyttäytymiseni kutistui huomaamatta vielä pienemmäksi.
Kuten detoxit yleensä, myös shoppailu-detox tekee hyvää. Vietin juuri Prahassa kuukauden, eikä kiinnostanut millään tavalla käydä ”pääkauppakatujen” ketjuliikkeissä. Kävin myös kaupungin Fashion Weekend -tapahtumassa, jossa esiteltiin ja myytiin tšekki-suunnittelijoiden vaatteita. Vaikka tavara oli todella hyvännäköistä, en ihme kyllä ostanut sieltäkään mitään – se on jo huolestuttavaa.
Eipä kiinnosta shoppailu edelleenkään. Kun on hetken aikaa pysynyt kaupoista poissa, niin niihin haluaa palata yhä harvemmin ja harvemmin. Tämä tuntuu hyvältä, rahapussissa ja levottomassa sielussa.
En minä täysin kuitenkaan ole kaupoista pysynyt poissa. Myönnettäköön, että ennen Prahan reissua kävin Helsingissä Zarassa (lue Outi Moilalan teksti yritysjätin raamisopimuksesta täältä), epätoivoisesti etsimässä matkapukeutumista. Kun on ollut pitkään ketjuliikepaastolla, niin tuollainen Zaran keikka on mielenkiintoinen havaintomatka. Vaatteita on esillä ihan jumalaton määrä, tuhansia kappaleita, ellei jopa kymmeniätuhansia. Halvahkon vaatteen arvostus on nollassa: vaatteita on kokeiltu ja heitetty sinne sun tänne, osa jopa lojuu lattialla.
Kerran kävin Kaivokadulla eräässä vaateliikkeessä ja siellä näytti kuin pyörremyrskyn jäljiltä, kaikki tavara oli vinksin vonksin. Kysyn myyjältä, että mitä ihmettä täällä on tapahtunut ja vastaus oli, että tänään on palkkapäivä. Ilmeisesti kun rahat tippuvat tilille osa porukasta lähtee kauppoihin sikailemaan.
Suosittelen heillekin vaatekauppa-detoxia.
Itse päädyin ostamaan Zarasta tunikan, joka on nukkaisuudessaan jo päätynyt kotivaatteeksi. Oma vikani, sillä huomaamatta ostin käsinpesua vaativan vaatteen, jonka silti tungin rohkeasti pesukoneeseen. Opin olemaan ostamatta käsinpesua vaativaa vaatetta, tai ainakin olemaan pesemättä sellaista koneessa.
Koska rakastan vaatteita ja tykkään pukeutua kivasti, on aika hyvästellä renttulook. Vaikka suosikkiliikkeeni onkin tauolla, onneksi Helsingissä löytyy jo paljon reilun periaatteen vaatekauppoja.
En kuitenkaan täysin aio luopua detoxistani. Kuuri jatkuu nauttimalla äärimmäisen vähän ketjuliikettä ja enemmän pikkukauppaa – mutta sitäkin kohtuudella.
– Karita Sainio
Kirjoittaja on vapaa toimittaja, Reiluttaja sekä eettisten vaatteiden puolesta liputtavan Shop with Care -blogin kirjoittaja.