Karita Sainio's blog
Aika, jolloin vaatteita jonotetaan
H&M on saanut ihmiset jonottamaan vaatteita. Siis meidät, joilla vaatteista on kaikkea muuta kuin pulaa: vaatekaappimme tuskin menevät kiinni pursuavasta tavarasta ja lisää tuodaan rekkakaupalla kauppoihin viikoittain.
Mutta siellä ihmiset seisovat, jonossa, odottamassa vuoroaan ostamaan. Tukholmassa Jimmy Choon H&M-vaatteita ja -kenkiä havitteli satojen metrien jono. Tavarat myytiin loppuun muutamassa tunnissa ja myöhemmin törkyhintaan nettihuutokaupoissa. Pariisissa taas tarvittiin jopa mellakkapoliiseja, kun shoppailuhullut halusivat oman osansa H&M:lle alusvaatteita suunnitelleen Sonja Rykielin mallistosta.
Ja kyllä niitä kammottavia korkokenkiä ja kieltämättä suloisia alusvaatteita Suomessakin jonotettiin, toppatakkeihin verhoutuneina, innostunut odotus silmissä kimaltaen. Kaaosta kuvasi muun muassa MouMou Mouruaa -blogi.
Halpaa designia. Jotakin kiellettyä, sellaista, mitä ei kuuluisi olla ulottuvilla. Mutta siellä ne ovat, henkareissa odottamassa. Kun metrotunnelit ja bussikatokset ovat täynnä (kammottavien) Jimmy Choon kenkien kuvia, niin pakkohan sellaiset on saada. Eikun jonottamaan.
Jimmy Choon laatuahan kengät eivät ole. Alhaisen hintalapun ja isojen kenkäkasojen pitäisi herättää hälytyskellot. Näitä on tehty paljon, kiireellä ja halvalla. Kun H&M nauraa matkalla pankkiin ja kuluttaja hykertelee halvalla ostetussa luksuksessa, jollekin jää paha mieli.
100 % Reilun kaupan farkut
Työsuhteiden tulee perustua vapaaehtoisuuteen, oikeutta järjestäytymiseen ja kollektiivisiin työehtoneuvotteluihin kunnioitetaan, lapsityövoiman hyväksikäyttö on kielletty, epäinhimillistä tai raakaa kohtelua ei hyväksytä ja työskentelyolosuhteet ovat turvalliset ja siistit.
Muun muassa näin määrittelee ILO, International Labour Organization, kohtuullisen työympäristön puitteita. Näinhän sen maalaisjärjellä kuuluukin mennä, mutta eihän se näin todellisuudessa mene. Etenkään tekstiilituotannossa.
Tiedostava kuluttaja kysyy vaatteen alkuperää, eikä osta, jos ei sitä tiedä. Tietämiseen taas vaaditaan hieman vaivaa, tietoa sertifikaateista ja eettisistä merkeistä. Reilu kauppa on tuttu ja turvallinen merkki, mutta toistaiseksi tekstiilituotannossa se sertifioi ainoastaan vaatteen puuvillan.
Toistaiseksi.
Reilun kaupan puuvillatuotteiden sertifioimista toteutetaan kaksivaiheisena prosessina. Ensimmäisessä, vuonna 2004 alkaneessa vaiheessa sertifioitiin pelkästään puuvillan viljely.
Nyt prosessi on edennyt toiseen vaiheeseen. Sen aikana selvitetään keinoja Reilun kaupan periaatteiden ja hyötyjen ulottamiseksi tekstiilien koko tuotantoketjuun. Työtä tehdään yhteistyössä ay-liikkeen sekä samassa asiassa aktiivisten järjestöjen ja kampanjoiden kanssa.
Omantunnon kaupat
Kun perinteinen Elle-tyttö, joka rakastaa vaatteita ja kosmetiikkaa, alkaa kuluttaa vastuullisesti ollaan jo voiton puolella. Onkohan ajatus mahdoton? Minä katson hetken vaaleanpunaisten lasien läpi ja vastaan, että ei.
Joulukuun Elle-lehti ilahdutti Mika Minetin jutulla eettisestä muotoilusta. Jutussa esitellään muutama suomalainen yritys, joka teettää eettisen silmän kestävää tavaraa, kuten vaatteita, laukkuja ja mattoja. Ellen tapaan artikkelissa myös tarkastellaan julkkiksia, jotka kampanjoivat vastuullisen kuluttamisen puolesta – vanhat tutut Bonot ja Gwynetit. Montaa lukijaa ilahduttanee jutussa esiintynyt tieto eettisen tuotannon kysynnän räjähdysmäisestä kasvusta: taantumasta huolimatta tämän vuoden alkupuoliskolla Reilun kaupan puuvillasta tehtyjen tuotteiden myynti kasvoi 118 prosenttia. Wo-hoo!
Parasta jutussa ovat infoboxit reilusta kuluttamisesta. Tässä lainattuna vinkeistä parhaimmat palat:
- Kuluta reilusti.
- Lue tuoteseloste.
- Tarkista tuotteen laatu.
- Selvitä tuotteen alkuperä ja valmistusmateriaali. Perinteinen puuvilla kuluttaa luontoa, sillä sen viljelyksissä käytetään keinotekoisia lannoitteita ja torjunta-aineita. Luomupuuvilla ja Reilun kaupan puuvilla ovat ekologisempia vaihtoehtoja.
- Miten eläimiä on kohdeltu valmistuksen aikana? Australialainen merinovilla herättää tunteita, koska lampaat kärsivät, kun niiden ihoa leikataan mulesing-menetelmällä puuduttamatta. Tarkoitus on estää hyönteisten pesiytyminen villaan.




