Reilun kaupan puolesta - Repu ry

...tällä kertaa aiheena urheilukengät. Toivon, että pojastani tulee huippuluokan kuuluisuus jalkapallokentillä. Vaikka sellainen kuin Ricardo Kaka. Kun hänestä sitten tulee se kaikkien jalkapalloa pelaavien poikien idoli niin hän voi omalla kenkävalinnallaan vaikuttaa yhteen suureen globaaliin epäkohtaan, nimittäin urheilukenkien valmistusoloihin. Jos asia sattuu kiinnostamaan. Äitinä uskoisin, että näin tulee olemaan....

Hesarissa oli taannoin etusivun juttu siitä, kuinka ihmisoikeuksia poljetaan tehtaissa, joissa meidän länsimaalaisten urheiluvetimet kurotaan kasaan. Huolestuttavaa mielestäni oli myös haastateltujen suomalaisnuorten totaali välinpitämättömyys tuotteiden alkuperää kohtaan: huolimatta siitä, että epäkohdat olivat jotakuinkin tiedossa, ei tuotteen alkuperällä siltikään ollut vaikutusta ostopäätökseen. Välinpitämättömyyden osasyynä voi toki olla myös eettisten vaihtoehtojen vähäisyys tai kuten tässä tapauksessa, niiden puuttuminen kokonaan. Mutta jotta vaihtoehtoja saataisiin, pitäisi niitä vihdoin ja viimein ryhtyä vaatimaan. Meidän kuluttajien. Ja huippu-urheiljoiden. Tällä kertaa urheilujalkinevalmistajat voivat kuitenkin jälleen kerran huokaista helpotuksesta ja jatkaa entiseen malliin: ei mitään uutta kuluttajarintamalla.

Nigerialaiset kalastajat ja maanviljelijät ovat haastaneet yhdessä Alankomaiden Maan ystävät -järjestön kanssa öljy-yhtiö Shellin oikeuteen ympäristön tuhoamisesta Nigeriassa. Tämä on siis oikeasti tapahtunut. Oikeudenkäynti on kesken, mutta haagilainen oikeus on katsonut voivansa käsitellä asian.

Oikeusprosessi on ainutlaatuinen maailmassa. Kaiken lisäksi Alankomaiden lainsäädännössä ei ole erityistä kohtaa, joka säätäisi yritysten ulkomailla tekemistä rikoksista. Periaatteessa Suomessa voisi myös haastaa suomalaisen yrityksen oikeuteen muualla tapahtuneista rikoksista! Tämä mahdollisuus koskisi kuitenkin vain yrityksen itse ts. sen tytäryhtiön tekemiä laittomuuksia, alihankkijoiden laittomuuksien ja tilaajayritysten välinpitämättömyyden kohdalla sama ei enää päde, koska kyse ei ole enää samasta yrityksestä.

Voisiko tulevaisuuden yhteiskuntavastuu olla kasvanutta valtion sääntelyä, kansainvälisiä lakeja ja oikeusprosesseja, joissa mennään rajojen yli? Voi aivan hyvin. Toivottavasti myös globaalissa Etelässä kuten Kiinassa lait tiukentuvat ja lakien valvonta saadaan toimimaan, eikä poliisi olisi enää niin korruptoitunut (heidänkin palkkojaan pitää nostaa).

Talveni meni aika mukavasti ilman vierailuja vaatekauppoihin. Pipon, kaulahuivin ja takin alle voi ilmeisesti piiloutua ilman paineita pukeutumisesta. Tuntuu, että kevään tullen renttulookia ei enää pysty pitämään salassa, kun auringonpaiste paljastaa säälimättä nukkaiset sukkahousut, pesussa kutistuneen (hmm..) mekon ja kissan karvoilla kuorrutetun villatakin.

Yksi syy vaatekauppa-detoxiini oli kantakauppani ovien sulkeutuminen. Se oli se ihana putiikki Annankadulla, jossa myytiin Suomessa valmistettuja vaatteita, muun muassa bambuna ja Reilun kaupan puuvillana. Nyt kauppa on suljettu toistaiseksi, omistajan äitiysloman vuoksi. Jo ennestään minimalistinen shoppailukäyttäytymiseni kutistui huomaamatta vielä pienemmäksi.

Kuten detoxit yleensä, myös shoppailu-detox tekee hyvää. Vietin juuri Prahassa kuukauden, eikä kiinnostanut millään tavalla käydä ”pääkauppakatujen” ketjuliikkeissä. Kävin myös kaupungin Fashion Weekend -tapahtumassa, jossa esiteltiin ja myytiin tšekki-suunnittelijoiden vaatteita. Vaikka tavara oli todella hyvännäköistä, en ihme kyllä ostanut sieltäkään mitään – se on jo huolestuttavaa.

Eipä kiinnosta shoppailu edelleenkään. Kun on hetken aikaa pysynyt kaupoista poissa, niin niihin haluaa palata yhä harvemmin ja harvemmin. Tämä tuntuu hyvältä, rahapussissa ja levottomassa sielussa.