Viime keskiviikkona torontolaisissa ruuhkajunissa luettiin muutakin kuin sitä iänikuista Metro-lehteä. Engineers Without Borders (EWB) -järjestö nimittäin tempaisi Reilun kaupan toimintapäivänään jakamalla 22 000 työmatkalaiselle painotuoreen Fair Trade Times -lehden ja sen kylkiäisenä Reilun kaupan tuotenäytteitä.

Kaukana Toronton perukoilla on rähjäinen ostoskeskus, jonka äärimmäisessä nurkassa on piskuinen, huomaamaton luontaistuotekauppa ja siellä ahdas, ikkunaton takahuone. Täällä ystäväni Radmila Rakas ja hänen miehensä Peter valmistavat Reilun kaupan suklaata. Olen paikalla tutustumassa suklaanvalmistuksen saloihin.

Tapasin Radmila Rakasin (kirjoittaisin mieluummin Rakkaan, mutta sisäinen kielipoliisini kieltää) ensimmäisen kerran ekomessuilla, jossa minä päivystin Oxfam Fair Traden pöydän takana ja Radmila markkinoi oman yrityksensä, Chocolandin Reiluja suklaaherkkuja. Radmila kauppasi tavallisten suklaalevyjen ja -patukoiden lisäksi suloisia suklaisia eläinfiguureita: kilpikonnia, sammakoita, siilejä, apinoita, norsuja, ja minä olin ihan myyty.